Miten lähestymme ongelmia?

 

Kultainen keskitie 

Koulutamme aina "kultaista keskitietä" käyttäen. Lähestymme jokaisen koiran ongelmaa yksilöllisesti  ja jokainen koulutussuunnitelma tehdään korjattavalle koiralle perusluonteeseen perustuen. Toiset koirat tarvitsevat positiivista vahvistamista, eivätkä kestä negatiivisia palautteita. Toisten kanssa taas korjaaminen ei onnistu pelkästään positiivisesti vahvistamalla. Useimmat koirat hyötyvät eniten sekä positiivisesta vahvistamisesta että kevyiden negatiivisten palautteiden käytöstä. Perustamme koulutusta vahvasti koiranlukutaidon parantamiseen ja koiran omien kommunikointikeinojen oppimiseen ja toteuttamiseen.  Tavoitteenamme on antaa omistajalle selkeät ja ymmärrettävät ohjeet ja avaimet uudenlaiseen kanssakäymiseen koiransa kanssa siten että sekä koira että ohjaaja ymmärtävät toisiaan paremmin.

 

AJATUKSIA KOIRANKOULUTUKSESTA 

Viimeaikaisten ongelmalasten ja ongelmakoirien tuomasta julkisuudesta sain innoitteen herättää vähän ajatuksia liittyen koirankoulutukseen, koiranlukutaitoon ja erilaisiin koulutusmetodeihin. Tuntuu että tänä päivänä meillä on yhteiskunnassa tapa siirtyä helposti ääripäästä toiseen asiassa kuin asiassa, myös koiran koulutuksessa. Mihin on kadonnut terve maalaisjärki? Mihin on kadonnut taito soveltaa oikea toimintamalli oikeaan tilanteeseen ja oikealla voimakkuudella kullekin koiralle yksilöllisesti? Koirat ovat erilaisia, omistajat ovat erilaisia, ja tavoitteemme onkin löytää yhdessä omistajan kanssa se koirakolle sopivin lähestymistapa.

 
Nykyään on meneillään suunnaton valtataistelu pehmeiden ja kovien metodien kannattajien välillä. Mihin on kadonnut kultainen keskitie? Miksi emme osaa enää poimia hyviä tekniikoita oikeassa kohtaa oikealle koiralle? Koirankoulutus ei ole mustavalkoista! On erilaisia luonteita, erilaisia ohjaajia ja erilaisia syitä sille MIKSI koira toimii tietyllä tavalla. Jos emme osaa enää tulkita mistä ongelma johtuu, emme suurella todennäköisyydellä osaa sitä myöskään lähteä oikein korjaamaan. Sama oire eri koirilla (esim. remmirähjääminen) saattaa johtua hyvin erilaisista luonneominaisuuksista tai taustalla olevista tapahtumista. Joku saattaa rähjätä pelkoonsa, toinen dominanssiaan, kolmas rähjää koska omistaja on tietämättään opettanut sen toimimaan niin. Jos tässä kohtaa lähdemme korjaamaan kaikkia koiria samalla tekniikalla välittämättä koirasta yksilönä tai ongelman syystä, se ei hyvin suurella todennäköisyydellä tuota hyvää tulosta. Pahin vaihtoehto on tietenkin korjata esim. pelkäävää koiraa pakottaen, siinä ei tehdä muuta kuin hallaa koiran ja omistajan väliselle suhteelle, toisaalta jos erittäin dominoivalle koiralle lähdetään pelkästään syöttelemään namia, voi koirasta tulla suuri turvallisuusriski - niin ympäristölle kuin omistajallekin. Kaikissa tapauksissa pätee kuitenkin yksi ja sama periaate. Jokaisen koiran kohdalla on asiaan tartuttava määrätietoisesti, varmuudella ja oltava koiralle luotettava ja turvallinen johtajahahmo. Sellainen johtaja, johon koira voi jatkossa tilanteessa kuin tilanteessa luottaa, oli rähjäämisen taustalla mitä tahansa.  
 
Kaikkein tärkeintä on tunnistaa koiran yksilölliset luonteenpiirteet. Niistä tärkeimmät koulutuksessa huomioitavat ovat; 
-dominanssi 
-laumavietti 
-muut motivointiin auttavat vietit (saalis-, taisteluhalu, ruuan hankintavietti) 
-kovuus (huom, tulee erottaa toisistaan myös pehmeys ja ohjaajapehmeys) 

 
Jottei asia olisi liian yksinkertaista, on myös ymmärrettävä koiran viettitaso ongelmatilanteessa. Tätä on ns. koiranlukutaito. Viettitason ollessa korkea, koiran kovuus useimmiten nousee ja se myös vaikuttaa koulutuksessa käytettäviin metodeihin. Esimerkkinä räyhäävä koira, joka ei välitä negatiivisista ärsykkeistä (tai provosoituu siitä pahemmin), ei huoli nameja, leluja, tai muutakaan motivointia, asioita mihin koira normaalitilassa reagoisi aivan eri tavalla. Meidän tulee myös oppia tunnistamaan ensimmäiset merkit koirassa viettitason noususta, jotta kykenemme toimimaan ennaltaehkäisevästi ja pitämään koiran viettitason hallittavalla tasolla. Oman haasteensa koiranlukutaidossa tuovat myös erilaisten viettien tunnistaminen ja koiran elekielen liittäminen oikeaan kontekstiin. 
 
MOTIVOINTI JA NEGATIIVINEN PALAUTE
 
Uusien asioiden opettaminen kannattaa aina tehdä motivoimalla positiivisesti. Lähdetään liikkeelle siitä, että tiedämme millä asioilla voimme koiraa aktivoida yrittämään uusia asioita. Mikä on se palkka, minkä eteen koira on valmis tekemään uusia asioita. Tämä on varmaankin kaikille jokseenkin tuttua ja selvää kaikin puolin. Haastavin asia positiivisessa vahvistamisessa onkin oikea-aikainen palkkaaminen. Tämän asian ymmärtämättömyys ja siinä tehdyt virheet ovatkin ehkä yksiä suurimpia syitä koirien ongelmakäyttäytymiseen.  

Positiivisena palautteena voimme käyttää mm. seuraavia asioita;

​-makupalat 
-leikki
-kehut 
-kosketus

 
Kun asiat on opetettu, niitä aletaan pikkuhiljaa vaatia. Tässä kohtaa tulee kuvaan myös negatiivinen palaute. Keskityn nyt hiukan enemmän siihen, vaikkei se missään nimessä ole millään tavalla tärkeämpi kouluttamisen osa - päinvastoin! - mutta aivan varmasti väärinymmärretympi!  
 
On ehkä syytä lähteä liikkeelle siitä, mikä on negatiivinen palaute. Palautteen tarkoitus on aktivoida koira toimimaan toisella tavalla aiheuttamalla koiralle jonkinlainen pieni epämiellyttävä tuntemus tai tunnetila. Haluan korostaa, että epämiellyttävä tuntemus ei koskaan tarkoita lyömistä, potkimista, koiran riuhtomista tai muita vastaavia asioita. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä koiran kouluttamisen kanssa. Koiralle ei ole tarkoitus aiheuttaa kipua, vaan nimenomaan aktivoida sellaisella tuntemuksella, jonka koira kokee lievästi epämiellyttävänä. Negatiivisen palautteen tarkoitus on saada koira lopettamaan sen hetkinen toimintansa ja kokeilemaan sen sijaan toista. Parhaassa tapauksessa ja lopputuloksena ottamaan katsekontakti omistajaansa uusien toimintaohjeiden saamiseksi. Negatiivisen palautteen tavoitteena on viedä koira oppimisessaan sille tasolle, että sen toimintaan voidaan luottaa silloinkin, kun ohjaajan taskut eivät ole täynnä leluja ja nameja. 
 
Toimiva negatiivinen palaute voidaan toteuttaa hyvin erilaisilla asioilla eriluonteisille koirille. Se voi olla;

-passiivista (esim. positiivisen palautteen poistaminen)
-laumasta erottamista (esim. selän kääntäminen laumaviettiselle koiralle) 
-välineellistä (esim. sitruunapanta, värinäpanta, taluttimen käyttö) 
-fyysistä tai kehollista (esim. toisen koiran näykkäisyn jäljittely, uhkaava elekieli) 
-verbaalista (esim. kieltosanan käyttö, koiran toruminen, murahdus)   

Negatiivisen palautteen valinta ja voimakkuus riippuu aina koulutettavan koiran luonteesta, kovuudesta ja sen viettitasosta eri tilanteissa.


KOIRAN INHIMILLISTÄMINEN   
- varma tie ongelmiin 
 
Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että ihminen on aivoituksiltaan koiraa kehittyneempi. Tähän pohjautuen on mielestäni käsittämätöntä, että koiran - joka toimii omilla vieteillään ja koiran tapaan - halutaan monien kouluttajien toimesta oppivan ihmisen kiel. Eikö meidän kehittyneempinä yksilöinä tulisi olla valmiita oppimaan koiran kieli ja kommunikoimaan koiran kanssa tavalla, jota se jo luonnostaan ymmärtää? Vietti & Vaistossa keskitymme siihen, että omistaja oppisi lukemaan koiraansa paremmin, ymmärtämään koiran kieltä oikein, sekä kommunikoimaan koiransa kanssa siten, että viestintä toimii myös koiran ymmärtämällä tavalla. Koiran kielessä tärkeässä asemassa ovat kosketus, äänen painot ja kehonkieli. Panostamme oikea-aikaiseen palkkaamiseen ja sitä kautta vahvistamme haluttuja asioita. 

 
LOPUKSI 
 
Kaikki koirankoulutuksessa perustuu maalaisjärjelle, koiranlukutaidolle ja omalle kekseliäisyydelle. Kultainen keskitie tuottaa tulosta nopeimmin, koiralle luonnollisin menetelmin ja siten, että voimme alkaa luottamaan koiraamme haastavammissakin tilanteissa. 

Powered by Aava 3